Pacific des Îles
♥︎ RIP 13.10.2018
   |
virtuaalihevonen / kuvat © Gestüt Tannenhof -- luonne © omistaja
20.04.2017 kantakirjaus: 16 + 18 + 18 + 15 = 67p. / KTK-III
03.10.2017 PVNK:n myöntämä Champion -arvonimi 15.07.2018 laatuarvostelu: 8 + 40 + 25 + 20 + 15 = 108 p. / KRJ-I
“But they don't really understand
the masterpiece I've found.” Charlie Puth - Then There's You |
|
Pacific des Îles on komea, näyttävä ori komeista vanhemmista. Pacificin isä sai jo ulkonäöllään silmät ihan sydämille, kun näin sen jalostusilmoituksen. Ankalle olinkin suunnitellut jo seuraavaa varsaa, ja tässä oli mahtava tilaisuus poiketa kaikista periaatteistani, ja astuttaa trakehner jollain muulla kuin trakehnerilla. Pacific ei kyllä ole tähän mennessä kertaakaan saanut omistajaansa katumaan jalostussuunnitelmistaan poikkeamista.
Emältään Pacific on selvästi perinyt lempeät silmät ja katseen. Tämä onkin usein koitunut kohtalokseni, sillä ori on ihan mahdoton kerjäämään lisää herkkuja ja rapsutuksia – sellainen nössö mammanpoika kun se tahtoo hirveän usein olla. Ne ovat niitä tilanteita, kun Pacificiä ei uskoisi GP-tason kouluratsuksi; yleensä niiden luulisi olevan hyväkäytöksisiä, mutta Pacific on enemmänkin viisivuotias lapsi, kuin ylväs ori. Siinä tuleekin sitten kiire näyttää ylväältä ja edustavalta, kun neitiseuraa on lähettyvillä. Orin silmistä voi nähdä jopa hetkellisen paniikin, kun se ei tunne olevansa tarpeeksi edustavan näköinen. Niinhän sitä sanotaan, että hevosen ja omistajan välillä pitäisi olla tietynlainen luottamusside. Pacific on sen verran pelkuri, että siihen uskaltaa nyt luottaa melkein missä asiassa tahansa. Vähän kun sille ärähtää sopivalla äänenpainolla ja tarpeeksi vihaisella katseella, perääntyy se häntä jalkojen välissä karsinan takanurkkaan. Niinpä se saakin yleensä hoidettaessa olla ihan vapaana karsinan ovi auki, mutta käytävällä sen olen laittanut aina kiinni, ettei nyt vaan sattuisi tuhoamaan loppujakin harjojaan. Pisteet menevät orille kyllä järjettömän kärsivällisestä ja hyvästä käyttäytymisestä pestessä, kengitettäessä ja eläinlääkärin tarkistuksissa. Uskaltaisin jopa sanoa, että ikinä ei orin kanssa ole ollut näissä tilanteissa suurempia ongelmia. On Pacificilläkin päiviä, jolloin sillä on ylimääräistä |
höttöenergiaa, eikä kärsivällisyys riitä normaaliin tapaan.
Pacific on aina ihanan innokkaana lähtemässä töihin, ja on aina menossa heti, kun satulavyö ollaan saatu kiinni. Alkuun on hyvä ottaa alkukäynneissä jo isompi vaihde päälle ja laittaa ori kävelemään reippaasti, jolloin se vetreytyy nopeammin eikä välttämättä ole niin tahmea. Pacific omaa hyvin suuret, ilmavat askeleet, jotka ori kyllä osaa koota nätisti, jos ratsastaja osaa pyytää. Isojen askelien kanssa saakin olla tarkkana, ettei vauhti kasva liian kovaksi, jolloin kaikki menee hutiloinniksi. Energistä Pacificiä saa olla varsinkin alussa pidättelemässä tiuhaan tahtiin – muuten saattaa käydä niin, että isoaskeliselta orilta loppuu tila kesken. Pohkeen ja ohjan välissä sekä sopivasti koottuna Pacific on erittäin komea ja mukava pakkaus, joka toimii hyvin istunta- ja pohjeavuilla. Mitä vähemmän joutuu ohjaa käyttämään, sitä paremmaksi ori vain muuttuu. Suurin kompastuskivi Pacificille on piruetit ja piaffe, joissa se joutuu tekemään liikettä lähes paikallaan. Eteenpäinpyrkivälle orille tämä tahtoo olla aina yhtä haastavaa, ja niitä pitääkin säännöllisesti treenata. Toisin kuin kotona turvallisella ja tutulla kentällä, maastossa ja kilpailupaikalla Pacific valpastuu. Tutut maastoreitit sujuvat useimmiten ongelmitta, vaikka uskaltaisikin lähteä ihan yksikseen. Tuntemattomia polkuja ori saattaa hieman jännittää, ja kovan äänen kuullessaan se vähintäänkin hyppää pari metriä sivuun. Kilpailupaikalla on valitettavasti vähän sama juttu. Maastakäsin ori on aika piece of cake, vaikkakin koviin ääniin ja pelottaviin, luonnottomasti liikkuviin asioihin se saattaa reagoida. Ratsailta Pacific on paljon räjähdysherkempi, mutta kun sen laittaa verryttelyssä töihin ja antaa keskittymisen aihetta, muovautuu siitä nopeasti taas oma itsensä. |
Sukutaulu & jälkeläiset
| isä Jimmy Choo KWPN rt 165cm KRJ-I |
ii. Guinness KWPN rt 165cm |
iii. Starzewski |
| iie. Melisende | ie. C Vidya KWPN km 167cm |
iei. Aeron |
| iee. Vincenza | ||
| emä Ch Atlantika TRAK trn 163cm KTK-II, KRJ-II, VPVL-II |
ei. Walther TRAK m 175cm |
eii. Vivaldo von Weiss |
| eie. Wolfie | ee. Armandina TRAK rn 163cm |
eei. Filip v. Bauwalt |
| eee. Dorthause Aloise |
6 jälkeläistä
| tamma | Keiara At | s. 22.09.2017 | emä la Rêve Keeta |
| tamma | Fonte Nuova | s. 24.10.2017 | emä Chancery Lane 13 |
| tamma | Beyond Good And Evil | s. 04.02.2018 | emä Of Sound And Silence |
| tamma | Sierra des Îles | s. 08.06.2018 | emä Babette du Roch |
| ori | Parthenum d'Lion | s. 01.09.2018 | emä Everholt Imachiná |
| ori | Pacifico des Îles | s. 01.10.2019 | emä Val vd Brant |
Palkintokaappi
 |
NJ Näyttelyjaos VSN Show-Näyttelyt (50p) |
07.04.2017 
20.08.2017 
28.01.2018 Kilpailusijoitukset (42:6-2-14)
|
1) 22.04.2017 KRJ Chelmsford GP - 6/40
2) 24.04.2017 KRJ Chelmsford GP - 4/40 3) 24.04.2017 KRJ Riemunkirjava GP - 4/18 4) 26.04.2017 KRJ Riemunkirjava GP - 1/19 5) 28.04.2017 KRJ Riemunkirjava GP - 2/19 6) 28.04.2017 KRJ Riemunkirjava GP - 3/18 7) 28.04.2017 KRJ Harmony GP - 3/30 8) 25.04.2017 KRJ Hukkapuro GP - 3/39 9) 26.04.2017 KRJ Wolf Sporthorses GP - 3/40 10) 27.04.2017 KRJ Hukkapuro GP - 6/39 11) 28.04.2017 KRJ Hukkapuro GP - 4/39 |
12) 28.04.2017 KRJ Hukkapuro GP - 3/37
13) 03.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 5/35 14) 06.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 1/35 15) 12.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 5/33 16) 15.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 4/33 17) 21.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 3/33 18) 22.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 1/35 19) 22.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 2/33 20) 29.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 3/35 21) 30.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 1/33 22) 02.06.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 5/35 |
23) 02.06.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 3/33
24) 03.06.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 3/33 25) 04.06.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 3/35 26) 07.06.2017 KRJ Royal Gear GP - 3/39 27) 08.06.2017 KRJ Royal Gear GP - 3/39 28) 08.06.2017 KRJ Royal Gear GP - 1/39 29) 10.06.2017 KRJ Royal Gear GP - 4/39 30) 28.05.2017 KRJ Chelmsford GP - 3/26 31) 01.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 7/50 32) 01.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 6/50 |
33) 02.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 1/50
34) 02.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 5/42 35) 03.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 4/42 36) 05.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 6/50 37) 10.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 4/50 38) 10.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 6/43 39) 11.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 7/50 40) 13.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 5/43 41) 15.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 5/50 42) 17.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 3/42 |
Muut osallistumiset
 |
25.09.2017 pikamätsärit - puoliveriset, PUN
|
Päiväkirja & valmennukset
03/2017 pitkäkestoisella ja sitkeällä kinuamisella ansaittu kouluvalmennus
Ehdin itse juuri jalkautua Snapsin selästä, kun Zara käveli tallista vastaan Pacific kannoillaan. Olin luvannut Zaralle, että hän saisi joku päivä ratsastaa orin, kun hän sitä oli jo useamman viikon hartaasti toivonut (kinunnut, vaatinut). Parivaljakko oli jo täysissä ratsastusvermeissä, joten omat loppukäyntini maastossa taisi venähtää vähän enemmän kuin luulin. ”Mee sen kanssa jo maneesiin kävelemään ja jos ehdi, ota hieman ravia ja laukkaa pidemmin ohjin. Riisun tän ja tuun sitten,” sanoin tytölle. Zara vastasi nyökkäämällä, näytti thumbs up ja jatkoi matkaansa.
Hoidettuani Snapsin pois, hölkkäsin kohti maneesia. Zara oli ehtinyt Pacificin kanssa ravailla jo hetken, joten pyysin häntä ottamaan hieman rentoa laukkaa. Ruunikko näytti hieman uniselta, joten käskin Zaraa laittamaan hieman lisää kaasua. Pacific oli hieman ihmeissään, mutta toisesta pohjeavusta heräsi kunnolla. Ori alkoi hiljalleen näyttää mukavan vetreältä, joten pyysin Zaraa siirtämään sen käyntiin ja antamaan sille hetkeksi ohjat. Tauon aikana selitin Zaralle tämän päivän tehtävän pohjan, joka olisi: ensin käynnissä pituushalkaisijaa pitkin, päädyssä takaosakäännös josta hetken matkaa suoraan ja pohkeenväistö uralle. Joka toinen takaosakäännös vasemmalle ja joka toinen oikealle, jotta tulisi ratsastettua molempia puolia.
Zara ja Pacific saivat tehdä tätä tehtävää ensin käynnissä, jotta Zara saisi oria paremmin koottua ja työskentelemään aktiivisena mutta ohjan ja pohkeen välissä – nyt Pacific harppoi, ja halusin saada askeleesta paljon lyhyemmän. Kun Pacific oli kootumpi ja Zara taas alkoi hahmottaa, mitä nappuloita painaa, pyysin häntä ottamaan ravia aina käännöksen jälkeen ja takaisin käyntiin pituushalkaisijalla. Raviväistöissä sain kehottaa Zaraa useaan otteeseen käyttämään pohkeitansa ja istuntaansa enemmän, jotta Pacific tulisi rennommaksi ja kuolaintuntuma pehmeämmäksi. Kun Zara muisti ohjeeni usean toiston jälkeen ilman muistuttelua, pyysin ratsukon vielä pääty-ympyrälle.
Loppuun Zara sai tehdä molempiin suuntiin tempon muutoksia laukassa: ensin lyhentää laukkaa, ja sitten pyytää eteenpäin. Aluksi Zara tahtoi päästää Pacificin kootusta laukasta pois liian aikaisin, joten pyysin häntä vaatimaan ruunikolta enemmän ja kokoamaan pidempiä pätkiä, sillä kokoaminen ei ole Pacificille aina niin yksinkertainen asia. Ori kuitenkin kuunteli Zaraa hyvin ja yritti sataprosenttisesti. Ratsukolta, jolla ei yhteistä työskentelyä ole takana paljoakaan, en lähtenyt vaatimaan enempää vaan annoin siirtyä rentoon raviin. Zaran pyynnöstä päästin parivaljakon kävelemään loppukäynnit maastopolulle – kukapa nyt maneesin tylsiä seiniä jaksaisi aina tuijotella.
09/2017 syysfiilistelyä
Syksy se vaan tulee aina tähän aikaan vuodesta, eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa. Näin välimerellä on kuitenkin ikuinen kesä verrattuna Suomeen, josta viime viikolla palailin takaisin kotisaaren lämpöön. Nyt kun meidänkin toinen heinäpelto pysyy vielä kynittynä ja siellä voi ratsastaa, halusin lähteä Pacificin kanssa fiilistelemään syksyn ensimmäisiä päiviä pellolle. Ori olikin iloisena tarhassa vastassa, vaikkakin näytti vähän loukkaantuneelta; “Missäs sitä on yli viikko luuhattu kun mä oon ollu täällä ihan yksin ?!” (Onneksi ei ole mitään, mitä ei saisi parannettua rapsutuksilla ja muutamalla porkkanalla.)
Ruunikko oli karsinassa hirmuisen pirteä ja iloisen näköinen saadessaan taas äidiltä huomiota. Olin sanonut Almalle, että antaa pojan lomailla sen viikon kun olen Suomessa, kun ei meillä mitään ole suunnitelmissakaan. Pacific tepasteli reippaasti perässäni ulos tallin ovesta, mutta vilkaisi suuntaani epäilevästi, kun jäimme tallipihaan. Annoin orin luottavaisin mielin seistä hetken yksikseen, kun hain tallin seinustalta parin metrin päästä jakkaran. Pystyin oikein näkemään paniikin sen silmistä, kun kävelin takaisin sen luokse: “Ootko sä nyt IHAN varma tästä ?” Tarvitsin kuitenkin laatuaikaa juuri tämän hevosen kanssa, joten ketään ei nyt kutsuttu seuraksi.
Orin suurimpia energioita kävimme päästelemässä pois parilla maastopolulla ravaten ja laukaten. Kun palasimme takaisin tallin viereiselle pellolle, joka oli otettu kesän jälkeen ratsastuskäyttöön, Pacific uskaltautui rentoutua aika nopeasti. Aloitin ravityöskentelyllä tekemällä jumppaliikkeitä avojen ja sulkujen muodossa sekä myös pätkillä vastataivutusta. Viikon lomailun jälkeen ori oli jäykkääkin jäykempi, mutta energiaa löytyi senkin edestä. Hetken aikaa saikin totutella ruunikon taas siihen, että pohje ei ole vain “lisää vauhtia !!” -nappula. Pian ori tuli onneksi kevyeksi ohjasta, jolloin pääsi käyttämään enemmän pohjetta ja istuntaa.
Laukkatyöskentelyssä tyydyin tekemään vain temmonvaihteluita, pysähdyksiä sekä yksittäisiä vaihtoja. Pysähdykset eivät aluksi menneet lainkaan suoraan laukasta, ja vaihtoihinkin Pacific tuli aika ryminällä. Hetken aikaa orin kanssa saikin tapella, että se rauhoittui ja malttoi odottaa. Lopulta homma alkoi sujua, ja pienen käyntitauon jälkeen ori oli taas mahtava oma itsensä, jolloin kaikki tuntui sujuvan taas kuin ajatuksen voimalla.
06/18 Ceryn kouluvalmennus
Pacificin lämmittely oli jo käynnissä kun saavuin kesäiltana maneesille. Ulkona oli alkanut kauan odotettu sade, joten valmennus oli suosiolla siirretty sisätiloihin. Ei sillä, että ratsukko olisi sokerista tehty, mutta jos vaihtoehtoja oli, niin kyllä valmentajakin seisoi mieluummin kuivalla maalla! Pacific liikkui isolla käynnillä ja selkeästi hyvin mielellään. Askeleessa oli havaittavissa pientä hätäisyyttäkin, joten kehotin Leaa tekemään paljon myös ympyröitä. Ihan jotta ori sekä vetreytyisi, että joutuisi oikeasti katsomaan jalkoihinsa ja miettimään askeleitaan. Pacific vaikutti olevan varsin herkkä istunnalle ja reagoi Lean lantioon salamana. Pyysin naista käyttämään tätä hyväkseen ja tekemään ympyrät käyttäen pelkkää istuntaa. Höyhenen kevyt ohjastuntuma, mutta vahva lantio.
Veryttelyn jälkeen jatkettiin väistöillä. Aluksi ratsukko tuli pohkeenväistöä käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi pohkeenväistön suuntaa vaihettii keskihalkaisijalla yhteensä kolme kertaa. Tämä vaati Pacificilta paljon keskittymistä, puhumattakaan ratsastajasta. "Muista suoristaa hevonen ja valmistella väistö, ole ainakin kymmenen askelta hevostasi edellä!" neuvoin Leaa, sillä väistöt olivat aivan liian hätäisiä ja Pacific kävi lähinnä kuumana, eikä niinkään tehnyt täysiä töitä. Kehotin Leaa hidastamaan ravin aivan minimiin, melkein siirtymään käyntiin ja ratsastamaan takaa eteen siten, että voima tulee takajaloista kohti niskaa. Pacific oli kieltämättä upea ilmestys kun sitä ratsastettiin muotoon ja korkealla ravilla. Lopuksi teimme muutamat väistöt myös laukassa, joka rullasi mielettömän hienosti! Laukka ylipäätään oli tänään ratsukon vahvuus.
Ehdin itse juuri jalkautua Snapsin selästä, kun Zara käveli tallista vastaan Pacific kannoillaan. Olin luvannut Zaralle, että hän saisi joku päivä ratsastaa orin, kun hän sitä oli jo useamman viikon hartaasti toivonut (kinunnut, vaatinut). Parivaljakko oli jo täysissä ratsastusvermeissä, joten omat loppukäyntini maastossa taisi venähtää vähän enemmän kuin luulin. ”Mee sen kanssa jo maneesiin kävelemään ja jos ehdi, ota hieman ravia ja laukkaa pidemmin ohjin. Riisun tän ja tuun sitten,” sanoin tytölle. Zara vastasi nyökkäämällä, näytti thumbs up ja jatkoi matkaansa.
Hoidettuani Snapsin pois, hölkkäsin kohti maneesia. Zara oli ehtinyt Pacificin kanssa ravailla jo hetken, joten pyysin häntä ottamaan hieman rentoa laukkaa. Ruunikko näytti hieman uniselta, joten käskin Zaraa laittamaan hieman lisää kaasua. Pacific oli hieman ihmeissään, mutta toisesta pohjeavusta heräsi kunnolla. Ori alkoi hiljalleen näyttää mukavan vetreältä, joten pyysin Zaraa siirtämään sen käyntiin ja antamaan sille hetkeksi ohjat. Tauon aikana selitin Zaralle tämän päivän tehtävän pohjan, joka olisi: ensin käynnissä pituushalkaisijaa pitkin, päädyssä takaosakäännös josta hetken matkaa suoraan ja pohkeenväistö uralle. Joka toinen takaosakäännös vasemmalle ja joka toinen oikealle, jotta tulisi ratsastettua molempia puolia.
Zara ja Pacific saivat tehdä tätä tehtävää ensin käynnissä, jotta Zara saisi oria paremmin koottua ja työskentelemään aktiivisena mutta ohjan ja pohkeen välissä – nyt Pacific harppoi, ja halusin saada askeleesta paljon lyhyemmän. Kun Pacific oli kootumpi ja Zara taas alkoi hahmottaa, mitä nappuloita painaa, pyysin häntä ottamaan ravia aina käännöksen jälkeen ja takaisin käyntiin pituushalkaisijalla. Raviväistöissä sain kehottaa Zaraa useaan otteeseen käyttämään pohkeitansa ja istuntaansa enemmän, jotta Pacific tulisi rennommaksi ja kuolaintuntuma pehmeämmäksi. Kun Zara muisti ohjeeni usean toiston jälkeen ilman muistuttelua, pyysin ratsukon vielä pääty-ympyrälle.
Loppuun Zara sai tehdä molempiin suuntiin tempon muutoksia laukassa: ensin lyhentää laukkaa, ja sitten pyytää eteenpäin. Aluksi Zara tahtoi päästää Pacificin kootusta laukasta pois liian aikaisin, joten pyysin häntä vaatimaan ruunikolta enemmän ja kokoamaan pidempiä pätkiä, sillä kokoaminen ei ole Pacificille aina niin yksinkertainen asia. Ori kuitenkin kuunteli Zaraa hyvin ja yritti sataprosenttisesti. Ratsukolta, jolla ei yhteistä työskentelyä ole takana paljoakaan, en lähtenyt vaatimaan enempää vaan annoin siirtyä rentoon raviin. Zaran pyynnöstä päästin parivaljakon kävelemään loppukäynnit maastopolulle – kukapa nyt maneesin tylsiä seiniä jaksaisi aina tuijotella.
09/2017 syysfiilistelyä
Syksy se vaan tulee aina tähän aikaan vuodesta, eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa. Näin välimerellä on kuitenkin ikuinen kesä verrattuna Suomeen, josta viime viikolla palailin takaisin kotisaaren lämpöön. Nyt kun meidänkin toinen heinäpelto pysyy vielä kynittynä ja siellä voi ratsastaa, halusin lähteä Pacificin kanssa fiilistelemään syksyn ensimmäisiä päiviä pellolle. Ori olikin iloisena tarhassa vastassa, vaikkakin näytti vähän loukkaantuneelta; “Missäs sitä on yli viikko luuhattu kun mä oon ollu täällä ihan yksin ?!” (Onneksi ei ole mitään, mitä ei saisi parannettua rapsutuksilla ja muutamalla porkkanalla.)
Ruunikko oli karsinassa hirmuisen pirteä ja iloisen näköinen saadessaan taas äidiltä huomiota. Olin sanonut Almalle, että antaa pojan lomailla sen viikon kun olen Suomessa, kun ei meillä mitään ole suunnitelmissakaan. Pacific tepasteli reippaasti perässäni ulos tallin ovesta, mutta vilkaisi suuntaani epäilevästi, kun jäimme tallipihaan. Annoin orin luottavaisin mielin seistä hetken yksikseen, kun hain tallin seinustalta parin metrin päästä jakkaran. Pystyin oikein näkemään paniikin sen silmistä, kun kävelin takaisin sen luokse: “Ootko sä nyt IHAN varma tästä ?” Tarvitsin kuitenkin laatuaikaa juuri tämän hevosen kanssa, joten ketään ei nyt kutsuttu seuraksi.
Orin suurimpia energioita kävimme päästelemässä pois parilla maastopolulla ravaten ja laukaten. Kun palasimme takaisin tallin viereiselle pellolle, joka oli otettu kesän jälkeen ratsastuskäyttöön, Pacific uskaltautui rentoutua aika nopeasti. Aloitin ravityöskentelyllä tekemällä jumppaliikkeitä avojen ja sulkujen muodossa sekä myös pätkillä vastataivutusta. Viikon lomailun jälkeen ori oli jäykkääkin jäykempi, mutta energiaa löytyi senkin edestä. Hetken aikaa saikin totutella ruunikon taas siihen, että pohje ei ole vain “lisää vauhtia !!” -nappula. Pian ori tuli onneksi kevyeksi ohjasta, jolloin pääsi käyttämään enemmän pohjetta ja istuntaa.
Laukkatyöskentelyssä tyydyin tekemään vain temmonvaihteluita, pysähdyksiä sekä yksittäisiä vaihtoja. Pysähdykset eivät aluksi menneet lainkaan suoraan laukasta, ja vaihtoihinkin Pacific tuli aika ryminällä. Hetken aikaa orin kanssa saikin tapella, että se rauhoittui ja malttoi odottaa. Lopulta homma alkoi sujua, ja pienen käyntitauon jälkeen ori oli taas mahtava oma itsensä, jolloin kaikki tuntui sujuvan taas kuin ajatuksen voimalla.
06/18 Ceryn kouluvalmennus
Pacificin lämmittely oli jo käynnissä kun saavuin kesäiltana maneesille. Ulkona oli alkanut kauan odotettu sade, joten valmennus oli suosiolla siirretty sisätiloihin. Ei sillä, että ratsukko olisi sokerista tehty, mutta jos vaihtoehtoja oli, niin kyllä valmentajakin seisoi mieluummin kuivalla maalla! Pacific liikkui isolla käynnillä ja selkeästi hyvin mielellään. Askeleessa oli havaittavissa pientä hätäisyyttäkin, joten kehotin Leaa tekemään paljon myös ympyröitä. Ihan jotta ori sekä vetreytyisi, että joutuisi oikeasti katsomaan jalkoihinsa ja miettimään askeleitaan. Pacific vaikutti olevan varsin herkkä istunnalle ja reagoi Lean lantioon salamana. Pyysin naista käyttämään tätä hyväkseen ja tekemään ympyrät käyttäen pelkkää istuntaa. Höyhenen kevyt ohjastuntuma, mutta vahva lantio.
Veryttelyn jälkeen jatkettiin väistöillä. Aluksi ratsukko tuli pohkeenväistöä käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi pohkeenväistön suuntaa vaihettii keskihalkaisijalla yhteensä kolme kertaa. Tämä vaati Pacificilta paljon keskittymistä, puhumattakaan ratsastajasta. "Muista suoristaa hevonen ja valmistella väistö, ole ainakin kymmenen askelta hevostasi edellä!" neuvoin Leaa, sillä väistöt olivat aivan liian hätäisiä ja Pacific kävi lähinnä kuumana, eikä niinkään tehnyt täysiä töitä. Kehotin Leaa hidastamaan ravin aivan minimiin, melkein siirtymään käyntiin ja ratsastamaan takaa eteen siten, että voima tulee takajaloista kohti niskaa. Pacific oli kieltämättä upea ilmestys kun sitä ratsastettiin muotoon ja korkealla ravilla. Lopuksi teimme muutamat väistöt myös laukassa, joka rullasi mielettömän hienosti! Laukka ylipäätään oli tänään ratsukon vahvuus.
