Rednapesnake
♥︎ RIP 05.07.2018 vanhuuteen
virtuaalihevonen / kuvat © Crown Reitponys -- luonne © omistaja
ei meriittejä
“And the bandit that greets you in the night,
With snake eyes, the most precious kind.” Mumford&Sons - Snake Eyes |
Päivän viimeisinä tunteina, kun olisi jo pitänyt olla peiton alla, selailin jälleen foorumin myyntipalstoja. Törmäsin Domenica Estaten topikkiin, jossa oli myynnissä upea, 5-vuotias, musta ratsuponiori. Täysin koulutettu, pientä hiomista vaille valmis kilpakentille. Orin katsoessa kuvasta tietokoneen ruudun läpi suoraan sieluuni ilkikurisilla, mutta kauniilla silmillään tiesin, että tässä oltiin jo ihan mennyttä miestä.
Pian istuinkin jo seuraavalla lennolla Suomeen kokeilemaan, millainen poni olisi ratsastaa. Kokeilukertoja kasvattaja olisi suonut vaikka useamman, mutta jo toisella ratsastuskerralla tiesin, että tämä kultakimpale lähtisi mukaani. Ori oli aivan mahtavan tuntuinen ratsastaa, enkä olisi millään malttanut jalkautua sen selästä. Tämän yksilön kanssa kasvattaja oli kyllä totisesti tehnyt hyvää työtä ! Rednapesnake on kaikesta mahtavuudestaan huolimatta erittäin viekas tapaus. Vaikka päällepäin tämä uljas sydänten valloittaja näyttäisi hyväkäytöksiseltä äidin kultapojulta, on se ottanut tavakseen höynäyttää talliporukkaa karkuretkillään lähes viikoittain. Jotta orin saisi pidettyä aisoissa, tulisi se varmaan köyttää rautaketjulla molemmista jaloista betonilattiaan ja munalukoilla kiinni. Ori on jo sen verran viisas ja kokenut karkailija, ettei sillä ole enää tapana lähteä omaa pihaa kauemmaksi. Snapsi: pahanmakuista ja voimakasta, mutta silti sitä haluaa aina lisää. Vaikka ori olisi mahdottoman rasittava ja hermoja raastava |
tapaus liiankin usein, on se talliin jäänyt puhtaasti ratsastettavuutensa takia. Karkailu on alkanut omistajan onneksi jäädä jo vähän vähemmälle, kun ikää on tullut lisää, mutta karsinan ovi on silti hyvä pitää aina hoitaessa kiinni. Snapsi on karsinassa hyvin huomionkipeä, ja tykkää erityisesti maistella hoitajan hiuksia ja takin helmaa. Muuten ori on hoitaessa harvinaisen hyväkäytöksinen, jos satunnaista näykkimistä ei lasketa.
Kengittäjän kanssa Snapsi on nätisti - lieneekö syynä se, että Suomessa ori on opetettu olemaan kengitystilanteessa paikoillaan ja antamaan ammattilaisen tehdä hommansa. Eläinlääkäristä ori ei sitten tykkää yhtään, eikä se anna tehdä itselleen mitään ilman rauhoittavaa. Jo ensimmäisellä ratsastuskerralla on vaarana ihastua tähän mustaan oriin. Kun sitä pääsee kunnolla ratsastamaan huomaa, että siitähän löytyy vaikka mitä yllätyksiä. Snapsi omaa isot, näyttävät askeleet, mikä saa sen tuntumaan selästä käsin enemmän hevoselta kuin ponilta. Kaikki se hienous, mihin ori pystyy, peittyy kuitenkin sen törttöilyn alle. Snapsi ei aina tahdo ottaa kuolaintuntumaa ja pidätteitä vastaan, jolloin se tahtoo vain kaahottaa alta pois. Alusta asti pitäisi ottaa paljon pysähdyksiä ja saada se kuuntelemaan ohjastuntumaa. Tuntuman löydyttyä Snapsi kuuntelee paljon paremmin ja tulee aika nopeasti myös pohkeelle ja painoavuille herkäksi. Laukkaa on orin kanssa jouduttu hiomaan aika paljon, sillä varsinkin kokoaminen on ollut sille pienenä haasteena. |
Sukutaulu & jälkeläiset
isä Roscoff Jackanapes SRP 73.4% mrn 144cm |
ii. Re Moir AT RP 62.5% mrn 147cm, KTK-II |
iii. Ch Hesafrostyhickory |
iie. VIR MVA Ch Remei | ie. Carousel SLC DRP 84.4% rn 141cm |
iei. Craddock |
iee. Tracy B | ||
emä Redhead Dec SRP 37.5% trn 149cm |
ei. Perfect Tonight 483 SF rn 168cm |
eii. Revenant |
eie. Coquette | ee. Klappern'45 SRP 75% rnvkko 145cm |
eei. Pepe Le Pew |
eee. Sundance Pernilla |
Suku puhtaisiin rotuihin saakka:
iii. VIR MVA Ch Hesafrostyhickory (usa rp 50% [old x nf]) / iie. VIR MVA Ch Remei (drp 75% [rp 50% (xx x nf) x nf])
iei. Craddock (wA) / iee. Tracy B (drp 68.5% [rp 87.5% (rp 75% [rp 50% (nf x ox) x nf] x nf) x conn] x rp 50% (hann x conn)])
eei. Ch Pepe Le Pew (conn) / eee. Sundance Pernilla (srp 50% [holst x wB])
iii. VIR MVA Ch Hesafrostyhickory (usa rp 50% [old x nf]) / iie. VIR MVA Ch Remei (drp 75% [rp 50% (xx x nf) x nf])
iei. Craddock (wA) / iee. Tracy B (drp 68.5% [rp 87.5% (rp 75% [rp 50% (nf x ox) x nf] x nf) x conn] x rp 50% (hann x conn)])
eei. Ch Pepe Le Pew (conn) / eee. Sundance Pernilla (srp 50% [holst x wB])
3 jälkeläistä
ori | Ramsay | s. 01.06.2017 | emä PP's Blackout |
ori | Red Hot Velvet | s. 21.11.2017 | emä Nabila v. Walden |
tamma | Yellowflickerbeat | s. 03.12.2017 | emä Epione |
Palkintokaappi
|
Match Show |
Kilpailusijoitukset (41:8-8-8)
1) 02.04.2017 KRJ Teilikorpi helppo A - 3/40
2) 08.04.2017 KRJ Hervanta helppo A - 1/30 3) 09.04.2017 KRJ Hervanta helppo A - 2/30 4) 10.04.2017 KRJ Hervanta helppo A - 5/30 5) 11.04.2017 KRJ Hervanta helppo A - 3/30 6) 11.04.2017 KRJ Teilikorpi helppo A - 6/40 7) 12.04.2017 KRJ Hervanta helppo A - 1/30 8) 12.04.2017 KRJ Hervanta helppo A - 2/30 9) 13.04.2017 KRJ Teilikorpi helppo A - 2/40 10) 13.04.2017 KRJ Hervanta helppo A - 2/30 |
11) 08.04.2017 KRJ Kingsfall helppo A - 1/30
12) 12.04.2017 KRJ Kingsfall helppo A - 4/30 13) 13.04.2017 KRJ Kingsfall helppo A - 3/30 14) 14.04.2017 KRJ Hervanta helppo A - 4/30 15) 17.04.2017 KRJ Teilikorpi helppo A - 1/40 16) 21.04.2017 KRJ Teilikorpi helppo A - 6/40 17) 24.04.2017 KRJ Teilikorpi helppo A - 4/40 18) 26.04.2017 KRJ Teilikorpi helppo A - 6/40 19) 27.04.2017 KRJ Teilikorpi helppo A - 6/40 20) 27.04.2017 KRJ Teilikorpi helppo A - 2/40 |
21) 23.04.2017 KRJ Chelmsford he A - 3/40
22) 27.04.2017 KRJ Fiktio he A - 1/40 23) 02.05.2017 KRJ Claridge he A - 3/30 24) 04.05.2017 KRJ Clardige he A - 4/30 25) 06.05.2017 KRJ Claridge he A - 4/30 26) 21.04.2017 KRJ Haavelaakso he A - 1/50 27) 23.04.2017 KRJ Haavelaakso he A - 3/50 28) 28.04.2017 KRJ Haavelaakso he A - 7/50 29) 30.04.2017 KRJ Kievarinkuja he A - 3/40 30) 01.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 5/50 |
31) 02.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 1/50
32) 06.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 5/50 33) 06.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 4/50 34) 09.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 2/50 35) 10.05.2017 KRJ Kievarinkuja he A - 5/40 36) 15.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 3/50 37) 16.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 7/50 38) 22.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 2/50 39) 24.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 2/50 40) 24.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 6/50 41) 30.05.2017 KRJ Haavelaakso he A - 1/50 |
Päiväkirja & valmennukset
03/2017 Nakkeja, kinastelua ja maneesireeniä
Maanantai-aamu alkoi poikkeuksellisen hyvissä merkeissä: vihdoinkin olin saanut päivän suunniteltua jo edellisenä iltana ja juotua rauhoittavan kupposen teetä. Kun sain raahattua itseni talliin, yritin nakittaa Snapsin ratsutuksen Zaralle – tyttö tulee ylivoimaisesti kaikista saareltamme löytyvistä ratsastajista parhaiten orin kanssa toimeen. Olin kuitenkin jostain syystä hänelle viime viikolla luvannut, että hän saisi pitkästä aikaa kivuta Pacificin selkään valvovan silmäni alla, joten vastaus oli topakka ”Ei”. Roydeniä olen yrittänyt pitää Snapsista loitolla, sillä pojalla voi välillä olla aika villejä ideoita pojan rauhallisuudesta huolimatta, eikä ori ole välttämättä paras hevonen niiden toteuttamiseen … Johtuneeko siitä, että Snapsi ja Royden olisi parivaljakkona liikaa hulluutta.
Loppujen lopuksi jouduin siis nakittamaan itselleni Snapsin ratsutuksen. Eihän minulla mitään oria vastaan ole, mutta maanantai on yleensä se päivä, jolloin tahdon ratsastaa kaikki hevoskokoisemme itse. Matkalla maneesiin – ulkona tuuli niin pirusti, ettei siellä Erkkikään olisi halunnut ratsastaa – parkkeerasin ratsuni talon kukkapuskaan ja juoksin sisälle raahaaman miehekkeen neuvonantajakseni. Viime aikoina en nimittäin ole saanut Snapsin kanssa yhteisymmärrystä ilman valvovaa silmää.
Alussa jouduin taas tappelemaan sekä ponin että aviomiehen kanssa. Onneksi mieheni on sen verran kylmäpäinen tapaus, että huutamisen sijasta päätyy vain facepalmaamaan itseään ja hieromaan ohimoitaan, kun kinastelu ei johda mihinkään. Alkuvaikeudet ovat aina vain alkuvaikeuksia, ja niistähän päästiin yli. Snapsi oli ehkä niin traumatisoitunut meidän ihmisten (tai siis vain minun) kovaäänisestä kinastelusta, että jätti pelleilyt suosiolla pois. Miehekkeestä oli kyllä apua, sillä Snapsi tuli paljon nopeammin ohjan ja pohkeen väliin, jolloin pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan sen kanssa vähän väistöjä, avoja ja sulkuja. Ori oli kyllä mahtavan tuntuinen ja kaikki tuntui toimivan kuin ajatuksen voimalla, kun kinastelun jälkeen pääsin keskittymään lähes hiljaisessa maneesissa.
Snapsi alkoi hikoilla ja näyttää väsymisen merkkejä. En olisi millään malttanut lopettaa ratsastamista, niin hienolta se tuntui, mutta ori oli tehnyt töitä alusta asti poikkeuksellisen nätisti, joten annoin sen loppuun ravailla eteen alas ja kävellä pitkin ohjin. Maneesin seinät ovat sen verran tylsiä, että mieheke nappasi tallista ohikulkumatkalla hikiselle Snapsille fleeceloimen ja lähdimme käppäilemään lyhyen maastolenkin ihastellen merimaisemia.
07/2017 Näyttävästi lomalle
Orit päästettiin tänään pariksi viikoksi laitumelle möllöttelemään. Niin ristiriitainen tuo meidän herrasmiesklubi kuitenkin on, ettei niitä kaikkia uskalla turvallisuussyistä laittaa samalle laitumelle. Orilaidun jaettiinkin taidokkaasti kahtia, ja villikakarat, aka Bahi ja Snapsi, päästettiin takalaitumelle temmeltämään. Näyttävästi oripojat sinne lähtivätkin: innosta piukeana kaksikko jouduttiin raahaamaan ensimmäisen laidunalueen läpi, ja kun vihdoinkin päästiin aidan toiselle puolelle, portti kiinni ja riimunnarut irti, singahtivat molemmat kuin tykin suusta toiseen päähän. Vasta kun koko laidun oli metsätilkkua myöten koluttu läpi, malttoi Snapsi jäädä popsimaan vihreää pienen kukkulan päälle. Bahi taas puhalteli uhkaavasti pörhistellen ja jaksoi vielä juosta tammalaitumen puoleista aitaa pitkin (eihän tammoja ollut edes näkyvissä, saatikka laitumet edes kiinni toisissaan, mutta hei, yrittänyttä ei laiteta).
Maanantai-aamu alkoi poikkeuksellisen hyvissä merkeissä: vihdoinkin olin saanut päivän suunniteltua jo edellisenä iltana ja juotua rauhoittavan kupposen teetä. Kun sain raahattua itseni talliin, yritin nakittaa Snapsin ratsutuksen Zaralle – tyttö tulee ylivoimaisesti kaikista saareltamme löytyvistä ratsastajista parhaiten orin kanssa toimeen. Olin kuitenkin jostain syystä hänelle viime viikolla luvannut, että hän saisi pitkästä aikaa kivuta Pacificin selkään valvovan silmäni alla, joten vastaus oli topakka ”Ei”. Roydeniä olen yrittänyt pitää Snapsista loitolla, sillä pojalla voi välillä olla aika villejä ideoita pojan rauhallisuudesta huolimatta, eikä ori ole välttämättä paras hevonen niiden toteuttamiseen … Johtuneeko siitä, että Snapsi ja Royden olisi parivaljakkona liikaa hulluutta.
Loppujen lopuksi jouduin siis nakittamaan itselleni Snapsin ratsutuksen. Eihän minulla mitään oria vastaan ole, mutta maanantai on yleensä se päivä, jolloin tahdon ratsastaa kaikki hevoskokoisemme itse. Matkalla maneesiin – ulkona tuuli niin pirusti, ettei siellä Erkkikään olisi halunnut ratsastaa – parkkeerasin ratsuni talon kukkapuskaan ja juoksin sisälle raahaaman miehekkeen neuvonantajakseni. Viime aikoina en nimittäin ole saanut Snapsin kanssa yhteisymmärrystä ilman valvovaa silmää.
Alussa jouduin taas tappelemaan sekä ponin että aviomiehen kanssa. Onneksi mieheni on sen verran kylmäpäinen tapaus, että huutamisen sijasta päätyy vain facepalmaamaan itseään ja hieromaan ohimoitaan, kun kinastelu ei johda mihinkään. Alkuvaikeudet ovat aina vain alkuvaikeuksia, ja niistähän päästiin yli. Snapsi oli ehkä niin traumatisoitunut meidän ihmisten (tai siis vain minun) kovaäänisestä kinastelusta, että jätti pelleilyt suosiolla pois. Miehekkeestä oli kyllä apua, sillä Snapsi tuli paljon nopeammin ohjan ja pohkeen väliin, jolloin pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan sen kanssa vähän väistöjä, avoja ja sulkuja. Ori oli kyllä mahtavan tuntuinen ja kaikki tuntui toimivan kuin ajatuksen voimalla, kun kinastelun jälkeen pääsin keskittymään lähes hiljaisessa maneesissa.
Snapsi alkoi hikoilla ja näyttää väsymisen merkkejä. En olisi millään malttanut lopettaa ratsastamista, niin hienolta se tuntui, mutta ori oli tehnyt töitä alusta asti poikkeuksellisen nätisti, joten annoin sen loppuun ravailla eteen alas ja kävellä pitkin ohjin. Maneesin seinät ovat sen verran tylsiä, että mieheke nappasi tallista ohikulkumatkalla hikiselle Snapsille fleeceloimen ja lähdimme käppäilemään lyhyen maastolenkin ihastellen merimaisemia.
07/2017 Näyttävästi lomalle
Orit päästettiin tänään pariksi viikoksi laitumelle möllöttelemään. Niin ristiriitainen tuo meidän herrasmiesklubi kuitenkin on, ettei niitä kaikkia uskalla turvallisuussyistä laittaa samalle laitumelle. Orilaidun jaettiinkin taidokkaasti kahtia, ja villikakarat, aka Bahi ja Snapsi, päästettiin takalaitumelle temmeltämään. Näyttävästi oripojat sinne lähtivätkin: innosta piukeana kaksikko jouduttiin raahaamaan ensimmäisen laidunalueen läpi, ja kun vihdoinkin päästiin aidan toiselle puolelle, portti kiinni ja riimunnarut irti, singahtivat molemmat kuin tykin suusta toiseen päähän. Vasta kun koko laidun oli metsätilkkua myöten koluttu läpi, malttoi Snapsi jäädä popsimaan vihreää pienen kukkulan päälle. Bahi taas puhalteli uhkaavasti pörhistellen ja jaksoi vielä juosta tammalaitumen puoleista aitaa pitkin (eihän tammoja ollut edes näkyvissä, saatikka laitumet edes kiinni toisissaan, mutta hei, yrittänyttä ei laiteta).