Chancery Lane 13
♥︎ RIP 11.01.2019
virtuaalihevonen / kuvat © Gestüt Wiesenhof -- luonne © omistaja
20.04.2017 kantakirjaus: 18 + 18 + 18 + 17 = 71p. / KTK-II
27.09.2017 PVNK:n myöntämä Champion-arvonimi 15.08.2018 laatuarvostelu: 7,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 102,5p. / KRJ-I
“The moment that I saw her,
Nancy was my yellow rose.” Ed Sheeran - Nancy Mulligan |
Pitkään olin pitänyt yllä haavetta siitä, että jonain päivänä omalla pihalla seisoisi harvinaista puoliverirotua edustava yksilö. Salaa olin koko ajan toivonut, että kyseinen hevonen olisi Thirteenin kasvatti - lieneekö kenties syy sille, miksi salamyhkäisesti päivittelin foorumin sivua harva se päivä kyseisen tallin uuden kasvattimyynnin toivossa. Paremmalla puoliskollahan siinä järki meni, kun aina se yrittää estää ostamasta lisää hevosia ja aina se saa mut rysän päältä kiinni selailemassa myynti-ilmoituksia.
Eräänä päivänä sitä sitten tuli (taas) eksyttyä myyntipalstalle, ja voi sitä ilon päivää, kun löysin itseni Thirteenin kasvattimyynnin sivuilta. Nimi “Chancery Lane” sai silmät sydämiksi ja soittamaan kasvattajalle tuota pikaa miehen vastalauseista huolimatta. Pian kalenteriin merkittiin Saksan matka ja pidettiin sormet ristissä, että mukaan eksyisi pieni hevosen alku. Chancery Lane - tuo keltainen ruusu muiden kukkien keskellä. Tamma on nätti kuin ruusu, tosin ehkä hieman lupsakka olemukseltaan, mutta siitä löytyy omat oikkunsa niin kuin ruususta löytyy piikit. Nämä oikut ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niitä edes välttämättä huomaisi, jos ei raudikon kanssa viettäisi näin paljon aikaa. Usein tammaa kutsuttaessa nimeltä Chancery Lane alkoi käydä vähän turhan pitkäksi sanoa - niinpä mieheke otti ensimmäisen nimen jonka radiosta kuuli ja tokaisi, “no kutsu sitä sitte Nänsiksi.” Ja sehän siitä tuli. Hevosten kanssa on ollut paljon helpompi elää, kun Nancy on Pacificin tavoin hyvin rauhallinen tapaus. Tosin siinä missä Pacific lähtee karkuun ääntä korottaessa, Nancy vain toljottaa suurilla nappisilmillään (“Ai siis mitähäh ?”). Tamma ei kuitenkaan ole niin tyhmä miltä se saattaa näyttää: se ottaa toruista lähes aina kerralla opikseen, vaikka ei niihin suuremmin reagoi. Nancyllä on äärettömän hyvä muisti, mikä taas aiheuttaa närkästymistä |
omistajalle, kun tamma tahtoo ennakoida tiettyjä asioita.
Hoitaessa Nancy on ihana helppo: raudikko antaa harjata mistä tahansa milloin tahansa, eikä sitä haittaa, vaikka hoitaminen tapahtuisi ruokailun aikana. Mieluummin ehkä jopa niin, sillä kun tammalla ei ole mitään tekemistä, se tahtoo keskittyä liikaa ympäröivään maailmaan. Välillä saattaa kestää useamman minuutin, ennen kuin sen huomion saa takaisin ja kuulolaitteen kohdistettua hoitajan käskyihin. Pyytäessä Nancy siirtyy ja väistää nätisti, ja varsinkin kun hoitaminen tapahtuu rutiinin omaisesti tamma lukee hyvin jo kehon kieltä, jolloin ääntä ei tarvitse käyttää lähes ollenkaan. Nancy kulkee talutuksessa nätisti, jotenka matkat tarhaan, talliin tai maneesiin sujuvat helposti ja sukkelasti aina. Alkuaikoina tamma jännitti aina maneesiin menoa ja työskenteli mieluummin kentällä, mutta nyt sen kanssa ollaan päästy pelosta lähes kokonaan ohi. Sateisilla ja tuulisilla keleillä Nancy saattaa olla vielä hieman varautunut maneesissa ratsastaessa, mutta viihtyy sisätiloissa silti paremmin kuin ulkona kylmässä ja märässä. Ratsuna rautias on kiirehtivä persoona. Selkään noustessa Nancy on oppinut jo pysymään paikallaan, mutta jos jalustimien säädön tekee selästä käsin, joutuu sen hoitamaan kävellessä. Kun työskentelyn alle tekee hyvät verryttelyt, on tamma mukavan herkkä ja sopivasti energinen. Kiirehtimisen kanssa täytyy kuitenkin olla tarkkana: varsinkin tammalle vaikeammissa liikkeissä, kuten piruetissa ja piaffessa, se tahtoo kompensoida liikkeen vaikeutta tekemällä sen mahdollisimman nopeasti. Aika ajoin Nancya saa muistutella pienellä raipan näpäytyksellä - kyseiset asiat ovat kuitenkin niin yksityiskohtia, että ne usein huomaa vain valmentajan haukan silmin. Lähes kaikissa liikkeissä ja tehtävissä laukka on Nancylle jostain syystä ravia helpompi askellaji. Ravissa ratsastaja saa tehdä paljon enemmän, jotta hyvä tempo ja rentous säilyisivät. |
Sukutaulu & jälkeläiset
isä Cincinnati WÜRTT prt 168cm VIR MVA Ch, KTK-II |
ii. Carpe Diem WÜRTT trn 170cm |
iii. Candy Crush |
iie. Tallahassee Lassie | ie. Cinnamon Twist WÜRTT prt 168cm |
iei. Cinnamon Roll |
iee. Happy Feet | ||
emä Piccadilly Circus WÜRTT rnvkko 174cm VSN Ch, KTK-III |
ei. Timber Yell WÜRTT rnvkko 168cm |
eii. Tom Bombadil |
eie. Cerise | ee. Periwinkle WÜRTT vrt 168cm |
eei. Panhandle Voter |
eee. Ample Opportunities |
3 jälkeläistä
ori | Coffinspire | s. 20.09.2017 | isä Thirteen Corelli |
tamma | Fonte Nuova | s. 24.10.2017 | isä Pacific des Îles |
tamma | Palaysia des Îles | s. 28.01.2018 | isä Pepito At |
Palkintokaappi
|
NJ Näyttelyjaos |
Kilpailusijoitukset (42:11-7-9)
1) 21.04.2017 KRJ Wolf Sporthorses GP - 3/40
2) 21.04.2017 KRJ Chelmsford GP - 4/40 3) 22.04.2017 KRJ Hukkapuro GP - 1/39 4) 23.04.2017 KRJ Chelmsford GP - 3/40 5) 23.04.2017 KRJ Chelmsford GP - 3/30 6) 24.04.2017 KRJ Hukkapuro GP - 2/39 7) 24.04.2017 KRJ Hukkapuro GP - 6/39 8) 28.04.2017 KRJ Hukkapuro GP - 2/39 9) 25.04.2017 KRJ Riemunkirjava GP - 3/18 10) 30.04.2017 KRJ Harmony GP - 4/30 11) 01.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 4/35 |
12) 02.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 1/35
13) 11.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 1/35 14) 15.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 4/35 15) 19.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 4/35 16) 21.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 2/33 17) 22.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 1/33 18) 23.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 3/35 19) 26.05.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 3/33 20) 01.06.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 2/33 21) 02.06.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 2/33 22) 04.06.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 1/33 |
23) 08.06.2017 KRJ Syndur Grand Prix - 1/33
24) 06.06.2017 KRJ Royal Gear GP - 6/39 25) 27.05.2017 KRJ Chelmsford GP - 3/24 26) 28.05.2017 KRJ Chelmsford GP - 1/24 27) 01.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 6/43 28) 04.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 4/26 29) 05.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 1/42 30) 07.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 3/43 31) 07.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 4/50 32) 09.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 1/42 |
33) 09.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 1/50
34) 11.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 6/50 35) 12.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 1/42 36) 12.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 4/50 37) 14.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 2/50 38) 14.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 1/42 39) 16.06.2017 KRJ Kultahuisku GP - 6/42 40) 16.06.2017 KRJ Kultahaiven GP - 5/50 41) 08.07.2017 KRJ Wolf Sporthorses GP - 2/30 42) 09.07.2017 KRJ Wolf Sporthorses GP - 3/30 |
Muut osallistumiset
|
Päiväkirja & valmennukset
03/2017 Alman koulutreeni
Saaren sää on vihdoinkin palannut takaisin keväiseksi: viime aikoina on satanut ja tuullut niin paljon, että hevoset ovat olleet useampana päivänä vain puolet normaalista tarha-ajasta ulkona ja ratsastuksen ajaksi on joutunut linnoittautumaan maneesiin. Saarella kun asumme, väkisinkin aina tuulee edes vähän, mutta tänään lämpömittari näytti jo huomattavasti mukavampia lukemia ja aurinkokin paistoi nätisti, joten uskaltauduimme Nancyn ja Alman kanssa kentälle valmennuksen ajaksi.
Alma varoitti jo selkään noustessani, että “Tänään tytöt tehdään sitten oikein kunnolla töitä!”, mikä voi ainoastaan tarkoittaa jotain Nancylle vaikeita liikkeitä. Verryttelin normaaliin tapaan ottamalla laukkaa sekä ravia, antaen Nancyn kulkea vähän pidemmällä kaulalla. Samanaikaisesti Alma hääräsi ympäri kenttää ja asetteli jopa kaksi puomia keskihalkaisijalle aika kauas toisistaan. Nancy tuntui jo verryttelyssä paljon paremmalle, mitä se on ollut pariin viikkoon. Syynä ehkä se, että tamma ei ole viimeisten viikkojen aikana päässyt rentoutumaan, kun maneesi on ollut sään takia niin meluisa.
“No niin, kerää ohjat takaisin, että päästään aloittamaan,” Alma sanoi seistessään kädet ristissä puomien vieressä. “Tule ravissa nämä keskihalkaisijan puomit, ja tämä väli, mikä on tällä hetkellä noin reilu kolmisen metriä, olisi tarkoitus tulla kootussa ravissa. Voit aina puomien jälkeen kääntää kumpaan suuntaan tahansa, mutta älä lähde kiertämään koko kenttää vaan jää pienemmälle alueelle ja ota puomien jälkeen aina pieni pätkä taivutusta: kaarteissa aina sisälle ja suoremmalla pätkällä ulos.” Parilla ensimmäisellä kerralla Nancy oli vähän hidas kokoamisessa, mutta kun Alma muistutti olemaan napakampi apujen kanssa ja vaati muutamaa muistutusta raipalla, tamma reagoi jo paremmin ja piti ravin aktiivisempana. Nainen hymähteli ja nyökkäsi tyytyväisen näköisenä ja pyysi siirtymään hetkeksi käyntiin. Nancy sai hetken venyttää itseään pidemmällä ohjalla, kunnes jatkoimme tehtävää. “Kootun ravin sijaan tule puomien väli nyt passagessa,” Alma ohjeisti. Nancy jäi paljon helpommin alle, kun ensin oli tehty ravissa kokoamisia. Passage olikin tammalle tänään jotenkin normaalia helpompaa, joten Alma vaati puomien väliin vielä passage-piaffe-passage siirtymisen. Nainen kuitenkin ensin pidensi puomien kolmen metrin välin viiteen metriin, ettei jo valmiiksi kiirehtivän hevosen kanssa tarvitsisi hätiköidä siirtymisissä.
Almalla oli hyvin toruva katse ensimmäisten piaffe -yritysten jälkeen - katse oli kutakuinkin luokkaa “jos et nyt nainen ryhdistäydy ja ratsasta niin …” Nancylle ei piaffekaan ole järin helppo liike, ja itse päästän tamman liiankin usein turhan helpolla. Alman haukan katse loi sen verran pelkoa, että seuraavalla kerralla vaadin - tai ainakin yritin vaatia - enemmän. Olihan se jo parempi, mutta Alma kaipasi vielä enemmän paikallaan ja ylöspäin suuntautuvaa liikettä. Piaffea työstettiin kauan, ja Nancyn väsähtäessä otimme yhden käyntitauonkin. Pitkäjänteisyys kuitenkin palkittiin, sillä loppuun saimme muutaman tosi hienon piaffen. Nancy sai kyllä suuret kehut ja ylistykset omalta osaltani, eikä Almakaan hirveän pettyneeltä näyttänyt.
Valmennus oli sen verran venähtänyt, että loppuun otin Alman jo harpottua takaisin sisälle vielä muutaman rennon laukkapätkän molempiin suuntiin sekä rentoa ravia. Nancy pärskähteli jo tyytyväisen oloisena saadessaan ravissa pidemmän ohjan. Melkein heti suuntasimme kohti maastopolkua, joka tarjoaisi hyvät loppukäynnit pitkän treenin jälkeen.
06/2017 Lissu T.:n ravirääkki kirjoitettu 07.03.2018
”Erittäin hyvä, pehmeä ja vakaa käsi, hyvä ryhti ja pohje. Jatka pysähdysten ja käynti – ravi -siirtymisten kanssa, pysy tarkkana kulmissa. Nancy kiirehtii, ja kiirehtiessään tamma jännittyy, mikä paitsi näkyy liikkeessä, hankaloittaa ratsastamista. Pyydä pidempää, rennompaa muotoa, pitkää letkeää askelta käyntiin ja raviin. Kun tamma rentoutuu ja malttaa, kokoa ohjia, ala pyytää vähän asiallisempaa muotoa.”
Vaikka kiirehtiminen saikin puoliveritamman liikkeet nykiviksi ja kipittäviksi, ajoittain Nancy oli väläytellyt laadukkaita liikkeitä. Onneksi olimme vasta aloitelleet, eikä minulla tai Nancyä ratsastavalla Lealla ollut tulipalokiirettä.
”Parempi; tunsit varmasti itsekin, miten pitkän sivun käyntipätkän aikana Nancy vastasi apuihisi, alkoi rentoutua? Ravissa kiireisyys palasi ja ensimmäinen kulma meni aivan pipariksi, toinen sujui paljon paremmin.”
Teetin ratsukolla käynti – ravi -siirtymisten lisäksi temponvaihteluita, pysähdyksiä ja peruutuksia. Pääty- ja keskiympyröitä käynnissä ja ravissa, vähän pohkeenväistöjä pitkää sivua myötäillen sekä keskihalkaisijalta uralle. Ravi selkeästi innosti Nancyä; käynnissä tamma malttoi paremmin, se pysyi rentona ja kuunteli apuja paremmin, Lea sai ratsastettua tammaa jo oikein hyvään muotoon, muoto lyheni ja takaosa tuli alle. Ravissa oli enemmän tekemistä.
Lean työskentelyä oli ilo katsella, naisesta huomasi, että taitoa, kokemusta ja rutiinia oli ehtinyt muodostua. Avut olivat vakaat, pehmeät ja täsmälliset, kaikki kantapäiden asennosta kyynärkulmaan oli vailla moitteen sijaa. Hiljalleen innokas, kiireinen Nancykin malttoi kuunnella ratsastajaansa sen verran, että ravi alkoi sujua ilman turpa taivasta kohti kipittelyä.
Jatkoimme pehmeällä laskeutumisella; avo- ja sulkutaivutuksilla. Liikkeet olivat GP-tasoiselle ratsukolle helppoja, ainoana pienenä kompastuskivenä oli ravin kokoaminen. Pari ensimmäistä taivutusta olivat vähän turhan kiireisiä ja siksi puolivillaisia, mutta jo kolmas avotaivutus näytti, millä liikkein ratsukko oli sijoituksensa hankkinut. Avotaivutuksia seuranneet sulkutaivutukset sujuivat ongelmitta. Lean sisäohja ja ulkopohje tukivat toisiaan hienosti, apujen käyttö oli kevyen näköistä, mutta tehokasta, ja Nancy liikkui todella makeasti liikkuessaan.
Työskentely jatkoi ravissa; siirtymisiä lisätystä ravista koottuun raviin ja takaisin. Tästä jatkaisimme passageen. Lisätty ravi osoittautui odotettua haastavammaksi; tamma yritti juosta puolet ajasta, toisen puolikkaan raudikko kyllä lisäsi mallikkaasti.
”Istu syvemmälle satulaan, puolipidäte, puolipidäte, ota uudestaan. Tamma reagoi liikkumalla eteen, kuten pyysit, mutta kiireisellä juoksemisella lisäämisen sijaan. Ota uudestaan.” Hyvä lisätty ravi, siisti siirtyminen koottuun raviin, siirtyminen lisättyyn raviin ja muutaman askeleen jälkeen juoksua. Nancy jännittyi taas, liikkeen laatu kärsi.
”Ravi on tälle laukkaa hankalampi”, Lea totesi kootessaan pakkaa uusiksi.
”Sitä suuremmalla syyllä preppaamme ravia”, vastasin.
Muutama hyvä siirtyminen (ehjin lisätyin ravein) molempiin suuntiin, ja päästin ratsukon passagen kimppuun. Hyvä peräänanto oli avain tähänkin liikkeeseen, eikä Lea pettänyt odotuksiani. Nainen ratsasti siististi ja määrätietoisesti hieman kiireistä tammaansa, pyysi ja ilmoitti, mitä tehdään ja mihin tahtiin. Nancy kuunteli, pysyi muodossa eikä vain juossut apujen ja liikkeen läpi. Askel oli kevyt ja tahdikas, ei lainkaan laahaava tai nykivä. Passage näytti erittäin hyvältä molempiin kierroksiin, ei mitään ongelmia tai haparointia, ei kiirehdintää tai puolivillaisesti esitettyjä askelia.
”Upeaa, tämä passage oli mahtava päätös tälle valmennukselle! Et kuitenkaan pääse minusta vielä eroon, taidan ohjata loppuverryttelynnekin. Sinulla on hieno, hieno hevonen, joka kyllä tekee, kunhan malttaa.”
07/2018 Esteratsastajan kouluratsastuskoulutusratsastus kirjoittanut Nikki
Elämä esteratsastajana ei ole kovin helppoa, mikäli koko tuttavapiiri sattuu olemaan kouluratsastukseen hurahtanutta. Hyvä ystäväni Lea oli meinaan jälleen piinaamassa minua ja vaatimassa minua kouluratsastuksen puolelle. "Joo joo, tuut täällä käymään niin mä pidän sulle kouluvalmennuksen! Sä saat lainata Bracaria", Lea houkutteli. "Ei käy."
Neljä päivää myöhemmin löysin itseni Cour des Îlesista. Hitto. Komea tummanruunikko lusitano-ori Bracari da Évoga oli ollut loistava neuvotteluväline ja paloin halusta päästä ratsastamaan sillä. Vaan mitäpä Lea sitten sanoikaan tullessaan minua vastaan tallin pihalla. "Sori, Bracari ontuu, mutta pistetään sut Nancyn selkään!" No juurikin niin. Ei punarautiaassa Chancery Lanessa mitään vikaa liennyt, mutta ei se mikään Bracari kuitenkaan ollut. Mukisematta seurasin kuitenkin Leaa talliin ja kävin reippaasti laittamaan württemburg-tammaa valmiiksi.
Nancy oli koulutettu Grand Prix-tasolle asti, mutta Lea lupasi pitää treenin ihan helppona — olinhan kilparatsastajaksi aivan noviisi kouluratsastuksessa. Nainen nojaili kentän laitaan rennosti ja antoi minulle vapaat kädet alkulämmittelyiden suhteen, joten annoin tammalle käyntiavut ja ohjasin sen uralle. Nancy oli menossa kovin vauhdilla ja nosti yksistä pohkeista melkein jo ravin. Pompoteltuaan minua satulassa puolikkaan pitkän sivun verran, toivuin yllätyksestä ja pidätin tammaa kevyesti, jolloin se siirtyi nätisti käyntiin. Kävelin kentän muutaman kerran läpi uraa pitkin, ennen kuin rupesin taivuttamaan tammaa ympyröille. Muutama kokorataleikkaa ja suunnanvaihto piti tamman keskittymisen tylsissä verryttelyissä. Muutama peruutusharjoituskin saatiin tehtyä.
Verryttelyn jälkeen Lean sisäinen valmentaja pääsi valloilleen ja nainen rupesi antamaan varsinaisia tehtäviä ilmoittaen, että saisin keskittyä pääasiassa siirtymisiin tämän valmennuksen aikana. Ensimmäiseksi sain ratsastaa harjoitusravia, siirtyä siitä keskiraviin, ja sitten takaisin harjoitusraviin. Sain totutella Nancyn raviin kiertämällä kentän kerran vapaassa ravissa ja pitkillä sivuilla ohjata tammaa ympyröille, jottai saisin Nancyn ravissa hallintaani. Tämän jälkeen siirryin varsinaiseen kuuden askeleen tehtävään. Kuusi askelta harjoitusravia, kuusi askelta keskiravia, kuusi askelta harjoitusravia, käynti. Nostin tammalla harjoitusravin onnistuneesti, mutta tamma ehti ottamaan yhdeksän askelta harjoitusravia ennen keskiraviin siirtymistä, ja Lean huomauttaessa asiasta myös harjoitusraviin palaaminen pitkittyi yli kuuden askeleen.
"Oo nyt hiljaa siellä", mumisin Lealle, joka vain pyöräytti silmiään ja komensi kokeilemaan uudestaan. Nostin siis Nancylla harjoitusravin, laskin askeleet mielessäni ja ohjeistin tammaa siirtymään keskiraviin. Ensimmäinen siirtyminen sujui mallikkaasti, mutta toisella siirtymisellä ajatuskatko iski ja harjoitusraviin palaamisen sijaan siirryin keskiravista lisättyyn raviin. "Perse takasin penkkiin, Nikki!" kuului napakka komento. Kolmannella kerralla näinkin yksinkertainen harjoitus lopulta onnistui: Nostin taas Nancylla harjoitusravin, laskin askeleet mielessäni ja annoin tammalle avut keskiraviin. Kuuden askeleen jälkeen siirryimme takaisin harjoitusraviin kuuden askeleen verran, ennen kuin pidätin raudikon käyntiin.
Seuraavaksi sain -- tai jouduin, olinhan vain puoliksi vapaaehtoinen mokomaan valmennukseen -- ratsastamaan harjoitusravia, pysähtymään, peruuttamaan neljä askelta ja palaamaan sitten harjoitusraviin. Ajatuksiini muodostui pelko, että Lea oli päättänyt tehdä harjoitusravista valmennuksen teeman huomattuaan, kuinka hankala minun oli muistaa todella olla keventämättä. Tehtävä onnistui kuitenkin jo ensimmäisellä yrityksellä, joten Lea päätti tehdä siitä vielä vaikeampaa: ensin kevyttä ravia, pysähdys, neljä peruutusaskelta ja sitten harjoitusravia. Aivan varmasti vain siksi, että pääsisin keventämisen makuun ja joutuisin sitten muistamaan, että en saanutkaan keventää! Annettu tehtävä vaati taas useamman yrityksen ihan vain siitä syystä, että minun oli vaikea muistaa olla keventämättä peruutusaskelten jälkeen. Muistamista ei helpottanut laisinkaan se, että Nancy todella laittoi minut työskentelemään hyvän ravin eteen.
Muutaman ravitehtävän, taivutusharjoituksien ja laukkatyöskentelyn jälkeen rupesin jo olemaan aivan kuitti, mutta Nancy olisi selkeästi jaksanut pidempäänkin. Sain kuitenkin armahdukseni ja suuntasin maastoon jäähdyttelemään tammaa. Ravasin vapaasti suoraa maastopätkää hetken, minkä jälkeen siirryin lopullisesti käyntiin, hylkäsin jalustimet ja pidensin ohjia, jotta Nancy saattoi venyttää ja rentouttaa kaulaansa. Kiersin läheisen lammen kaikessa rauhassa ja palasin sitten tallille, jossa hoidin raudikon ja päästin sen tarhaamaan.
Saaren sää on vihdoinkin palannut takaisin keväiseksi: viime aikoina on satanut ja tuullut niin paljon, että hevoset ovat olleet useampana päivänä vain puolet normaalista tarha-ajasta ulkona ja ratsastuksen ajaksi on joutunut linnoittautumaan maneesiin. Saarella kun asumme, väkisinkin aina tuulee edes vähän, mutta tänään lämpömittari näytti jo huomattavasti mukavampia lukemia ja aurinkokin paistoi nätisti, joten uskaltauduimme Nancyn ja Alman kanssa kentälle valmennuksen ajaksi.
Alma varoitti jo selkään noustessani, että “Tänään tytöt tehdään sitten oikein kunnolla töitä!”, mikä voi ainoastaan tarkoittaa jotain Nancylle vaikeita liikkeitä. Verryttelin normaaliin tapaan ottamalla laukkaa sekä ravia, antaen Nancyn kulkea vähän pidemmällä kaulalla. Samanaikaisesti Alma hääräsi ympäri kenttää ja asetteli jopa kaksi puomia keskihalkaisijalle aika kauas toisistaan. Nancy tuntui jo verryttelyssä paljon paremmalle, mitä se on ollut pariin viikkoon. Syynä ehkä se, että tamma ei ole viimeisten viikkojen aikana päässyt rentoutumaan, kun maneesi on ollut sään takia niin meluisa.
“No niin, kerää ohjat takaisin, että päästään aloittamaan,” Alma sanoi seistessään kädet ristissä puomien vieressä. “Tule ravissa nämä keskihalkaisijan puomit, ja tämä väli, mikä on tällä hetkellä noin reilu kolmisen metriä, olisi tarkoitus tulla kootussa ravissa. Voit aina puomien jälkeen kääntää kumpaan suuntaan tahansa, mutta älä lähde kiertämään koko kenttää vaan jää pienemmälle alueelle ja ota puomien jälkeen aina pieni pätkä taivutusta: kaarteissa aina sisälle ja suoremmalla pätkällä ulos.” Parilla ensimmäisellä kerralla Nancy oli vähän hidas kokoamisessa, mutta kun Alma muistutti olemaan napakampi apujen kanssa ja vaati muutamaa muistutusta raipalla, tamma reagoi jo paremmin ja piti ravin aktiivisempana. Nainen hymähteli ja nyökkäsi tyytyväisen näköisenä ja pyysi siirtymään hetkeksi käyntiin. Nancy sai hetken venyttää itseään pidemmällä ohjalla, kunnes jatkoimme tehtävää. “Kootun ravin sijaan tule puomien väli nyt passagessa,” Alma ohjeisti. Nancy jäi paljon helpommin alle, kun ensin oli tehty ravissa kokoamisia. Passage olikin tammalle tänään jotenkin normaalia helpompaa, joten Alma vaati puomien väliin vielä passage-piaffe-passage siirtymisen. Nainen kuitenkin ensin pidensi puomien kolmen metrin välin viiteen metriin, ettei jo valmiiksi kiirehtivän hevosen kanssa tarvitsisi hätiköidä siirtymisissä.
Almalla oli hyvin toruva katse ensimmäisten piaffe -yritysten jälkeen - katse oli kutakuinkin luokkaa “jos et nyt nainen ryhdistäydy ja ratsasta niin …” Nancylle ei piaffekaan ole järin helppo liike, ja itse päästän tamman liiankin usein turhan helpolla. Alman haukan katse loi sen verran pelkoa, että seuraavalla kerralla vaadin - tai ainakin yritin vaatia - enemmän. Olihan se jo parempi, mutta Alma kaipasi vielä enemmän paikallaan ja ylöspäin suuntautuvaa liikettä. Piaffea työstettiin kauan, ja Nancyn väsähtäessä otimme yhden käyntitauonkin. Pitkäjänteisyys kuitenkin palkittiin, sillä loppuun saimme muutaman tosi hienon piaffen. Nancy sai kyllä suuret kehut ja ylistykset omalta osaltani, eikä Almakaan hirveän pettyneeltä näyttänyt.
Valmennus oli sen verran venähtänyt, että loppuun otin Alman jo harpottua takaisin sisälle vielä muutaman rennon laukkapätkän molempiin suuntiin sekä rentoa ravia. Nancy pärskähteli jo tyytyväisen oloisena saadessaan ravissa pidemmän ohjan. Melkein heti suuntasimme kohti maastopolkua, joka tarjoaisi hyvät loppukäynnit pitkän treenin jälkeen.
06/2017 Lissu T.:n ravirääkki kirjoitettu 07.03.2018
”Erittäin hyvä, pehmeä ja vakaa käsi, hyvä ryhti ja pohje. Jatka pysähdysten ja käynti – ravi -siirtymisten kanssa, pysy tarkkana kulmissa. Nancy kiirehtii, ja kiirehtiessään tamma jännittyy, mikä paitsi näkyy liikkeessä, hankaloittaa ratsastamista. Pyydä pidempää, rennompaa muotoa, pitkää letkeää askelta käyntiin ja raviin. Kun tamma rentoutuu ja malttaa, kokoa ohjia, ala pyytää vähän asiallisempaa muotoa.”
Vaikka kiirehtiminen saikin puoliveritamman liikkeet nykiviksi ja kipittäviksi, ajoittain Nancy oli väläytellyt laadukkaita liikkeitä. Onneksi olimme vasta aloitelleet, eikä minulla tai Nancyä ratsastavalla Lealla ollut tulipalokiirettä.
”Parempi; tunsit varmasti itsekin, miten pitkän sivun käyntipätkän aikana Nancy vastasi apuihisi, alkoi rentoutua? Ravissa kiireisyys palasi ja ensimmäinen kulma meni aivan pipariksi, toinen sujui paljon paremmin.”
Teetin ratsukolla käynti – ravi -siirtymisten lisäksi temponvaihteluita, pysähdyksiä ja peruutuksia. Pääty- ja keskiympyröitä käynnissä ja ravissa, vähän pohkeenväistöjä pitkää sivua myötäillen sekä keskihalkaisijalta uralle. Ravi selkeästi innosti Nancyä; käynnissä tamma malttoi paremmin, se pysyi rentona ja kuunteli apuja paremmin, Lea sai ratsastettua tammaa jo oikein hyvään muotoon, muoto lyheni ja takaosa tuli alle. Ravissa oli enemmän tekemistä.
Lean työskentelyä oli ilo katsella, naisesta huomasi, että taitoa, kokemusta ja rutiinia oli ehtinyt muodostua. Avut olivat vakaat, pehmeät ja täsmälliset, kaikki kantapäiden asennosta kyynärkulmaan oli vailla moitteen sijaa. Hiljalleen innokas, kiireinen Nancykin malttoi kuunnella ratsastajaansa sen verran, että ravi alkoi sujua ilman turpa taivasta kohti kipittelyä.
Jatkoimme pehmeällä laskeutumisella; avo- ja sulkutaivutuksilla. Liikkeet olivat GP-tasoiselle ratsukolle helppoja, ainoana pienenä kompastuskivenä oli ravin kokoaminen. Pari ensimmäistä taivutusta olivat vähän turhan kiireisiä ja siksi puolivillaisia, mutta jo kolmas avotaivutus näytti, millä liikkein ratsukko oli sijoituksensa hankkinut. Avotaivutuksia seuranneet sulkutaivutukset sujuivat ongelmitta. Lean sisäohja ja ulkopohje tukivat toisiaan hienosti, apujen käyttö oli kevyen näköistä, mutta tehokasta, ja Nancy liikkui todella makeasti liikkuessaan.
Työskentely jatkoi ravissa; siirtymisiä lisätystä ravista koottuun raviin ja takaisin. Tästä jatkaisimme passageen. Lisätty ravi osoittautui odotettua haastavammaksi; tamma yritti juosta puolet ajasta, toisen puolikkaan raudikko kyllä lisäsi mallikkaasti.
”Istu syvemmälle satulaan, puolipidäte, puolipidäte, ota uudestaan. Tamma reagoi liikkumalla eteen, kuten pyysit, mutta kiireisellä juoksemisella lisäämisen sijaan. Ota uudestaan.” Hyvä lisätty ravi, siisti siirtyminen koottuun raviin, siirtyminen lisättyyn raviin ja muutaman askeleen jälkeen juoksua. Nancy jännittyi taas, liikkeen laatu kärsi.
”Ravi on tälle laukkaa hankalampi”, Lea totesi kootessaan pakkaa uusiksi.
”Sitä suuremmalla syyllä preppaamme ravia”, vastasin.
Muutama hyvä siirtyminen (ehjin lisätyin ravein) molempiin suuntiin, ja päästin ratsukon passagen kimppuun. Hyvä peräänanto oli avain tähänkin liikkeeseen, eikä Lea pettänyt odotuksiani. Nainen ratsasti siististi ja määrätietoisesti hieman kiireistä tammaansa, pyysi ja ilmoitti, mitä tehdään ja mihin tahtiin. Nancy kuunteli, pysyi muodossa eikä vain juossut apujen ja liikkeen läpi. Askel oli kevyt ja tahdikas, ei lainkaan laahaava tai nykivä. Passage näytti erittäin hyvältä molempiin kierroksiin, ei mitään ongelmia tai haparointia, ei kiirehdintää tai puolivillaisesti esitettyjä askelia.
”Upeaa, tämä passage oli mahtava päätös tälle valmennukselle! Et kuitenkaan pääse minusta vielä eroon, taidan ohjata loppuverryttelynnekin. Sinulla on hieno, hieno hevonen, joka kyllä tekee, kunhan malttaa.”
07/2018 Esteratsastajan kouluratsastuskoulutusratsastus kirjoittanut Nikki
Elämä esteratsastajana ei ole kovin helppoa, mikäli koko tuttavapiiri sattuu olemaan kouluratsastukseen hurahtanutta. Hyvä ystäväni Lea oli meinaan jälleen piinaamassa minua ja vaatimassa minua kouluratsastuksen puolelle. "Joo joo, tuut täällä käymään niin mä pidän sulle kouluvalmennuksen! Sä saat lainata Bracaria", Lea houkutteli. "Ei käy."
Neljä päivää myöhemmin löysin itseni Cour des Îlesista. Hitto. Komea tummanruunikko lusitano-ori Bracari da Évoga oli ollut loistava neuvotteluväline ja paloin halusta päästä ratsastamaan sillä. Vaan mitäpä Lea sitten sanoikaan tullessaan minua vastaan tallin pihalla. "Sori, Bracari ontuu, mutta pistetään sut Nancyn selkään!" No juurikin niin. Ei punarautiaassa Chancery Lanessa mitään vikaa liennyt, mutta ei se mikään Bracari kuitenkaan ollut. Mukisematta seurasin kuitenkin Leaa talliin ja kävin reippaasti laittamaan württemburg-tammaa valmiiksi.
Nancy oli koulutettu Grand Prix-tasolle asti, mutta Lea lupasi pitää treenin ihan helppona — olinhan kilparatsastajaksi aivan noviisi kouluratsastuksessa. Nainen nojaili kentän laitaan rennosti ja antoi minulle vapaat kädet alkulämmittelyiden suhteen, joten annoin tammalle käyntiavut ja ohjasin sen uralle. Nancy oli menossa kovin vauhdilla ja nosti yksistä pohkeista melkein jo ravin. Pompoteltuaan minua satulassa puolikkaan pitkän sivun verran, toivuin yllätyksestä ja pidätin tammaa kevyesti, jolloin se siirtyi nätisti käyntiin. Kävelin kentän muutaman kerran läpi uraa pitkin, ennen kuin rupesin taivuttamaan tammaa ympyröille. Muutama kokorataleikkaa ja suunnanvaihto piti tamman keskittymisen tylsissä verryttelyissä. Muutama peruutusharjoituskin saatiin tehtyä.
Verryttelyn jälkeen Lean sisäinen valmentaja pääsi valloilleen ja nainen rupesi antamaan varsinaisia tehtäviä ilmoittaen, että saisin keskittyä pääasiassa siirtymisiin tämän valmennuksen aikana. Ensimmäiseksi sain ratsastaa harjoitusravia, siirtyä siitä keskiraviin, ja sitten takaisin harjoitusraviin. Sain totutella Nancyn raviin kiertämällä kentän kerran vapaassa ravissa ja pitkillä sivuilla ohjata tammaa ympyröille, jottai saisin Nancyn ravissa hallintaani. Tämän jälkeen siirryin varsinaiseen kuuden askeleen tehtävään. Kuusi askelta harjoitusravia, kuusi askelta keskiravia, kuusi askelta harjoitusravia, käynti. Nostin tammalla harjoitusravin onnistuneesti, mutta tamma ehti ottamaan yhdeksän askelta harjoitusravia ennen keskiraviin siirtymistä, ja Lean huomauttaessa asiasta myös harjoitusraviin palaaminen pitkittyi yli kuuden askeleen.
"Oo nyt hiljaa siellä", mumisin Lealle, joka vain pyöräytti silmiään ja komensi kokeilemaan uudestaan. Nostin siis Nancylla harjoitusravin, laskin askeleet mielessäni ja ohjeistin tammaa siirtymään keskiraviin. Ensimmäinen siirtyminen sujui mallikkaasti, mutta toisella siirtymisellä ajatuskatko iski ja harjoitusraviin palaamisen sijaan siirryin keskiravista lisättyyn raviin. "Perse takasin penkkiin, Nikki!" kuului napakka komento. Kolmannella kerralla näinkin yksinkertainen harjoitus lopulta onnistui: Nostin taas Nancylla harjoitusravin, laskin askeleet mielessäni ja annoin tammalle avut keskiraviin. Kuuden askeleen jälkeen siirryimme takaisin harjoitusraviin kuuden askeleen verran, ennen kuin pidätin raudikon käyntiin.
Seuraavaksi sain -- tai jouduin, olinhan vain puoliksi vapaaehtoinen mokomaan valmennukseen -- ratsastamaan harjoitusravia, pysähtymään, peruuttamaan neljä askelta ja palaamaan sitten harjoitusraviin. Ajatuksiini muodostui pelko, että Lea oli päättänyt tehdä harjoitusravista valmennuksen teeman huomattuaan, kuinka hankala minun oli muistaa todella olla keventämättä. Tehtävä onnistui kuitenkin jo ensimmäisellä yrityksellä, joten Lea päätti tehdä siitä vielä vaikeampaa: ensin kevyttä ravia, pysähdys, neljä peruutusaskelta ja sitten harjoitusravia. Aivan varmasti vain siksi, että pääsisin keventämisen makuun ja joutuisin sitten muistamaan, että en saanutkaan keventää! Annettu tehtävä vaati taas useamman yrityksen ihan vain siitä syystä, että minun oli vaikea muistaa olla keventämättä peruutusaskelten jälkeen. Muistamista ei helpottanut laisinkaan se, että Nancy todella laittoi minut työskentelemään hyvän ravin eteen.
Muutaman ravitehtävän, taivutusharjoituksien ja laukkatyöskentelyn jälkeen rupesin jo olemaan aivan kuitti, mutta Nancy olisi selkeästi jaksanut pidempäänkin. Sain kuitenkin armahdukseni ja suuntasin maastoon jäähdyttelemään tammaa. Ravasin vapaasti suoraa maastopätkää hetken, minkä jälkeen siirryin lopullisesti käyntiin, hylkäsin jalustimet ja pidensin ohjia, jotta Nancy saattoi venyttää ja rentouttaa kaulaansa. Kiersin läheisen lammen kaikessa rauhassa ja palasin sitten tallille, jossa hoidin raudikon ja päästin sen tarhaamaan.